Satakunnan Lennoston killan museomatka Ruotsiin 2.-5.9.2010
Perjantai, ensimmäinen matkapäivä, alkoi 200 kilometrin bussimatkalla
Linköpingin Malmenille, Ruotsin Ilmavoimien museoon - Flygvapenmuseumiin.
E4
– tietä Tukholmasta Helsingborgiin ajavilta ei jää huomaamatta Linköpingiä
lähestyttäessä tien varteen jalustoille sijoitetut Saab – lentokoneet. Saabin
ensimmäinen oma lentokonekonstruktio Saab 17 valmistui täällä 70 vuotta sitten
luoden perustan ruotsalaiselle lentokoneteollisuudelle.
Flygvapenmuseum
on
Ruotsin suurin ilmailumuseo, joka lähes vuoden kestäneen laajennustyön jälkeen
avattiin ja vihittiin uudelleen kesäkuussa 2010. Uusi, yli 7 000 m2
halli on kaksinkertaistanut näyttelytilat. Entiset tilat uudistettiin
laajennuksen yhteydessä. Nykytekniikalla toteutettu huippumoderni museo
esittelee Ruotsin sotilasilmailun kehityksen 1900-luvulta tämän päivän JAS 39
Gripeniin. Ruotsin Ilmavoimien käyttämiä ja ensisijaisesti Saabin tuottamia,
mutta myös muita, lentokoneita on museossa toistasataa, tosin kaikki eivät ole
nähtävillä.
Museon ulkoalueella on sään kaltoin kohtelemat TP 83 Hunting Percival Pembroke,
joita Flygvapnetilla oli 16 kappaletta, TP 79 DC-3 sekä TP 82 Vickers Varsity ja
TP 52 English Electric Canberra. Kahta viimeksi mainittua käytettiin
elektroniseen tiedusteluun. Kahdesta Canberrasta museon pihalla olevaa
käytettiin pääasiassa tutkimusalustana elektroniikkateollisuuden
tuotekehittelyssä.
Nähtävänä oli paljon mielenkiintoisia lentokonetyyppejä, mm. 1950 –luvun
alkupuolella lentänyt Drakenin kaksois-deltasiiven tutkimukseen käytetty,
pienennettyyn mittakaavaan rakennettu Saab 210 ”Lill-Draken”. Luonnollisesti
muutkin Saabin suunnittelemat sotilaslentokoneet olivat runsaslukuisasti
nähtävinä.
Aihetta ”Om kriget kommer - Sverige under
kalla kriget, Jos sota syttyy – Ruotsi kylmän sodan aikana”, esitellään
museossa varsin monipuolisesti. Ruotsi ja kylmä sota fokusoituvat museon
pohjakerroksessa olevan neuvostoliiton MiG-15 – hävittäjän 13.6.1952 alasampuman
DC-3:n jäännöksiin. Koneen kolmihenkinen miehistö ja viisi FRA:n (Försvarsväsendets
Radioanstalt) henkilöä menehtyivät. DC-3:n jäännökset löydettiin ja
nostettiin merestä vuonna 2003.
Ruotsalaisen vapaaehtoisen lentorykmentti F19:n toiminta talvisodassa on esillä.
Näytteillä ovat Hawker Hart ja Gloster Gladiator – hävittäjät suomalaisilla
talvisodan tunnuksilla.
Museovieraille tulisi selvittää, että Suomen Ilmavoimien sinisellä hakaristillä
valkoisessa ympyrässä ei ole mitään tekemistä natsitunnusten kanssa. Semminkin
kun kyseessä on ruotsalaisen kreivi von Rosenin suvun onnenmerkki, joka oli
maalattu hänen lahjoittamaansa Morane-Saulnier Parasol koneeseen −Suomen
Ilmailuvoimien ensimmäiseen lentokoneeseen vuonna 1918. Kuulimme, että asiasta
on huomautettu museon johdolle.
Flygvapenmuseumin sivuille pääsee osoitteella http://www.flygvapenmuseum.se/
Linköpingistä ajoimme takaisin Tukholmaan. Hotellissa seurueeseemme liittyi
oppaamme, HLeLv 26:ssa palvelleen Carl-Erik Bruunin poika Göran Tukholmasta.
Iltarupattelussa Göran Bruun kertoi isästään, työstään ja harrastuksistaan
ruotsalaisen ja suomalaisen ilmailun parissa.
Lauantaiaamuna matka jatkui vielä kesäisiä ruotsalaismaisemia ihastellen päivän
ensimmäiseen kohteeseen, varta vasten meille avattuun Västeråsin ilmailumuseoon.
Puurunkoinen, vuosina 1936–38 Ruotsin Ilmavoimille rakennettu harvinaisen suuri,
nykyinen museohalli, on itsessään nähtävyys. Halli tunnetaan nimellä CVV-halli,
(Flygvapnets Centrala Verkstäder i Västerås). Suomen Ilmavoimien
Hurricane – hävittäjäjille tehtiin muutos- ja korjaustöitä helmi-maaliskuussa
1940 samassa hallissa, niiden siirtolennoilla Englannista Suomeen. Draken –
aikana se toimi huolto- ja varusteluhallina. Ruotsin Ilmavoimien F1 -lennosto
oli sijoitettuna Västeråsiin 54 vuotta, vuodesta 1929 vuoteen 1983. F1 oli eräs
Ruotsin ensimmäisiä ja suurimpia lennostoja,
Keski-Ruotsin ilmapuolustuksesta vastannut sektorilennosto.
Stockholm-Västerås lentokentän omistaa Västerås Flygplats AB. Västerås Flygplats
AB:stä omistaa Västeråsin kaupunki 60 prosenttia ja Swedavia 40 prosenttia.
Museon piirissä toimii kuusi yhdistystä ja yhteisöä, joukossa mm. meidän
kiltaamme vastaava F1 Kamratförening sekä Hässlön ilmailulukio. Museo ylläpitää
lähes kolmeakymmentä lentokonetta lentokunnossa. Vuosittain toukokuussa
pidettävänä Roll Out – päivänä useat museokoneista lentävät. Päävastuu
toiminnasta on vuonna 1968 perustetulla Västerås Flygande Museum (VFM
–yhdistyksellä.
Ryhmämme jaettiin kahtia ja ystävälliset oppaat tutustuttivat meidät museon
kalustoon. Museokoneiden joukossa on mm. harvemmin nähty neljällä
mäntämoottorilla varustettu De Havilland Heron. Kylmiä tyyppejä sai Drakenista
ja massiivisesta Viggenistä
Todellinen
erikoisuus oli
HN Conkubin,
SE-
XHN. Erään ”puolihullun” papin piirtämä ja rakentama lentokonekonstruktio.
Rakentaja itseopiskeli lentämään, lentäen koneella noin 1 000 tuntia. Ilman
koulutusta, ilman minkäänlaisia lupia, ei lupakirjaa eikä rekisteröintiä ja
katsastusta! VW:n 1600 kuutioisella moottorilla ja 140 cm:n potkurilla
varustettu kone vaati starttimatkaa 110 metriä ja nousi parhaimmillaan 4 m/sek.
Matkaa se lensi 130 km/t. Rekisteritunnusksen on rakentaja muokannut
nimikirjaimistaan; SE-XHN.
Ajanpuutteen
takia jäivät kokeilematta Saab 35 Draken, Douglas DC-10 ja Convair CV-440
Metropolitan –simulaattorit.
Museoon ja
ulkonäöltään varsin tyylikkääseen HN Conkubin -koneeseen voi tutustua
osoitteessa http://www.flygmuseum.com/.
Västeråsista
ehdimme lauantaina vielä päivän toiseen kohteeseen, Arbogan ohjusmuseoon, joka
oli sopivasti avoinna kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Museota ylläpitää
Robothistoriska Föreningen i Arboga -niminen yhdistys.
Ruotsin ainoa,
maailmassakin harvinainen ohjusmuseo sijaitsee vanhassa ompelimossa Arbogassa.
Pihamaalla seisovat näkyvinä maamerkkeinä J35Ö Draken ja RB 68 Bloodhound MK II
ilmatorjuntaohjus. Draken on yksi aikanaan Itävaltaan myydyistä 24: stä J35D –koneesta,
joka on ostettu sieltä takaisin. SAAB on lahjoittanut hävittäjän museolle.
Museo on jaettu
ohjus-, moottori-, STRIL- ja simulaattoriosastoihin. Ohjusosastolla on
nähtävillä Saabin ohjustuotantoa sekä harvinaisuutena saksalainen
sysäysputkimoottorilla varustettu V1-ohjus, (Vergeltungswaffe
1,"Kostoase 1"), V1 –bomb, kuten he sitä nimittivät.
Toisen maailmansodan aikana Ruotsiin harhautui
seitsemän Peenemündestä lähetettyä V1:tä. Näiden ohjusten ja niiden tekniikan
tutkimus muodosti perustan SAABin omalle ohjuskehitykselle.
Simulaattoriosastolla oli vanha Link Trainer, J35 Draken simulaattori,
laserohjatun RB 70 it-ohjuksen simulaattori sekä AJ37 Viggenin MomSul –simulaattori
ammuntaa varten.
STRIL –
järjestelmää, (Stridsledning och luftbevakning), esitteli Flygvapnetista eläkkeelle
jäänyt suomea puhuva taistelunjohtaja. Hän jäi eläkkeelle Viggen-kaluston
poistuessa käytöstä. Niinpä hän teki anomuksen oman työasemansa säilyttämisestä
ja siirtämisestä museoon. Anomus hyväksyttiin ja työasemalla simuloidaan nyt
mielenkiintoisesti ja elävästi taistelunjohtajan silloista toimintaa. Ruotsissa
kehitettiin jo 50- luvun loppupuolella aikaansa edellä olevaa
digitaalijärjestelmää. Ensimmäisenä maana he pystyivät 60-luvun alussa
digitaalijärjestelmällä johtamaan hävittäjää maaliin radioon puhumatta.
Arboga
Robotmuseumin web –osoite on http://www.robotmuseum.se/.
Bonuksena
paluumatkalla, ennen laivaannousua, vei Veolian kuljettaja meidät vielä
Fjällgatanille ihailemaan ilta-auringon valaisemaa kaunistaTukholmaa.
Laivalla
lauantaina iltavirkistyksen yhteydessä totesimme kokeneemme uuden
tarkastelukulman Ruotsin ilmapuolustukseen ja Kuningaskunnan 100 –vuotiseen
ilmailuun.
Kiitokset oppaallemme Göran Bruunille!